Mikään ongelma ei ole lopullinen

Alkuvuodesta tuli monta tilannetta eteen, jossa oikeasti mietti että miten mä oon oikeesti päätyny tähän tilanteeseen ja onko musta tähän. Kelataan aikaa kun tää kyseinen päätös tuli omalla kohdalla tehtyä: Oli ei kauhean kylmä mutta hieman pimeä 22.11.2017 Edustajiston järjestäytymiskokous ja olin päässyt edustajistoon varajäseneksi vaaleissa. En ollut asiaa edes miettinyt ja kun tuli vihdoin sen aika, niin mietin asiaa hetken ja huikkasin vieressä olevalle että esittäisi minua hallitukseen. Pieni palo siinä hetkessä syttyi, mutta en todellakaan isommin sitä ollut miettinyt ennen sitä. Vuoden vaihtuessa aloittaisin hommani JAMKOn uutena Palveluvastaavana.  Nyt kun on siitä useampi kuukausi vierähtänyt, en todellakaan tekisi mitään toisin.

Toimin ennen tätä pestiä varajäsenenä edustajistossa. Tänä vuonna mietin sitä mahdollisuutta että olisin vain jättänyt tämän väliin ja keskittynyt kouluhommiin, mennä siinä mukavuusalueen sisällä. Mutta olen valitettavasti sellainen ihminen, joka kyllästyy nopeasti sillä omalla mukavuusalueella ja tykkään haastaa itseäni uudestaan ja uudestaan.

Tähän pestiin lähtiessäni en arvannutkaan että tämä veisi niin mukanaan. Ajattelin aluksi että tästä nyt varmaankin ehkä jotain saattaa oppia, mutta kuinka väärässä ihminen voi ollakkaan. Olen tähän mennessä oppinut enemmän mitä olen voinut edes kuvitellakkaan. Olen tutustunut niin moneen uuteen ihmiseen, kuullut miten muualla toimitaan, ollut mukana monessa asiassa mukana ja huomannut itse kuinka se järjestökärpänen on kaivanut sen mailan ja kumauttanut kunnolla.

Kaikkeen kuuluu omat haasteensa, myös tähän pestiin, mutta se on ihmisestä kiinni, kuinka niitä ongelmia lähtee purkamaan. Joillakin ongelmien ratkominen voi olla yhtä helppoa mitä hengittäminen ja toisilla se voi olla yhtä hankalaa mitä minulle olisi esimerkiksi kemia (en osaa sitä sitten yhtään). Itse olen sellainen henkilö, joille ongelmien selvitys on asiasta riippuva. Yleensä se vaatii itseltäni hetken aikaa asiaan keskittymistä tai asian jättämistä hetkeksi sikseen ja sitten myöhemmin palata ongelman kimppuun.

Elämässä kannattaa muistaa se että ongelmiin on aina joku ratkaisu ja asenteella saa erittäin hyvän alun sille.

Tästä on hyvä jatkaa

Frans Kuusisalo

Palveluvastaava