Kun opintie nousee pystyyn, on tukea tarjolla
Olen Ville Laitinen, neljättä vuotta restonomiksi opiskeleva ja minulla on ollut viime aikoina ongelmia sosiaalisen elämän kanssa. Tämän vuoden piti olla erilainen kuin se oli. Sain kuitenkin apua JAMKin opiskelijoille tarjoamista tukipalveluista. Nyt voin ottaa vuoden vahvistavana kokemuksena.
Vuoden alussa koulu rullasi mukavasti. Kesällä oli tulossa omat häät, jota oltiin jo tovi odoteltu, harkkapaikka tuli valituksi ja opinnäytetyö aloitettiin. Mutta sitten alkoi vastoinkäymiset Kihlatullani epäiltiin syöpää. Hänen vointinsa meni huonoksi nopeasti. Hän joutui tutkimuksiin ja lopulta leikkaukseen. Tämä kaikki varjosti häitä, jotka olivat ennen juhannusta. Jotenkin saimme ajatukset pois näistä ikävistä asioista ja pystyimme juhlista ja nauttimaan häämatkasta. Kesän jälkeen ongelmat kuitenkin jatkuivat, ja siinä kohtaa oma kiinnostus kouluun lakkasi
” Jossain vaiheessa kuitenkin ymmärsin, että en voi jättää asioita roikkumaan. Tämä tulisi jossain vaiheessa kostautumaan itselle ”
Koulunkäynti menetti tarkoituksensa, oppari ja harkka eivät kiinnostaneet. Se, että en tehnyt mitään kouluun liittyvää, ei vaivannut minua. Valmistuminen jouluksi ei kiinnostanut. Halusin vaan olla vaimoni kanssa. Jossain vaiheessa kuitenkin ymmärsin, että en voi jättää asioita roikkumaan. Tämä tulisi jossain vaiheessa kostautumaan itselle. Vaimo pystyi kaiken tämän ajan itse pitämään omat kouluasiat järjestyksessä, mihin minä en yksin pystynyt. Siinä vaiheessa rupesin tutkimaan, mistä voisin saada apua.
JAMKOn kuntosalille mennessä olen huomannut, että siinä vieressä on oppilaitospastorin, Johanna Tikkasen huone. Kerran huomasin, että hänen työhuoneen ovi oli auki. Siinä kohtaa rohkaistuin ja astuin ovesta sisään. Siitä alkoi paraneminen. Se alkoi siitä, että itse osasin ja uskalsin kysyä apua. Tällä ensimmäisellä kerralla oppilaitospastorin kanssa, kun vaan kävelin ovesta sisään, sovimme tunnin tapaamisen samalle viikolle. Siinä tapaamisessa pääsin puhumaan omista tunteistani ja mitä tämä tilanne kotona on tehnyt minun terveydelleni. Se tuntui hyvältä, jo pelkkä asiasta puhuminen kevensi oloa. Suunnittelimme myös, miten jatkan koulun suhteen. Johanna kehotti olemaan yhteydessä harkka- ja oppariohjaajaan, opintotoimistoon ja opoon. Asioita, joita tiesin että pitäisi tehdä, mutta nyt toisen avustuksella aloitin niiden tekemisen.
”Kun tilanne oli pahimmillaan, en vain saanut asioita aikaan vaikka hyvin tiesin, mitä olisi pitänyt tehdä”, sanoo Ville Laitinen. ”Tilanne alkoi selvitä, kun sain tukea oikeilta tahoilta.”
Harkkaohjaajan kanssa käsittelimme asiaa kahden kesken, ja hän ymmärsi ja tarjosi tukea nopeasti. Saimme sovittua työtaakkaa vähän kevyemmäksi ja pystyin suorittamaan osia työtehtävistä etänä kotoa käsin. Oppariohjaaja neuvoi, miten voin hiukan keventää kirjoitusurakkaa, ja suunnittelimme deadlineja uusiksi. Opintotoimistossa kävin selvittämässä mitä minun pitää huomioida, jos valmistuminen joululta venyy seuraavalle vuodelle. Kun olin yhteydessä opoon, sain tietää että lokakuussa alkaa opojen vetämä ”opinnot valmiiksi”- ryhmä, johon ehdin mukaan osallistumaan. Siellä käsittelemme opiskelua haittaavia ongelmia, pohdimme ajankäyttöä ja opiskelutekniikoita.
Kaikki tämä, suunnilleen 3 viikon sisällä siitä kun ensimmäisen kerran pyysin apua. Jatkoin tapaamisia Johannan kanssa noin 4 viikon ajan. Hän aina kyseli, miten olen saanut näitä kouluasioita järjestymään. Nyt voin sanoa, että sain ne järjestymään hyvin. Nyt olen saanut tämän kevennetyn koulurytmin käyntiin ja asiat kotonakin ovat hiukan rauhoittuneet. Harkka venyi lähemmäs joulua, mutta se pitäisi saada loppuun ennen vuodenvaihdetta. Kalenterissa on kuitenkin deadline, milloin pitää viimeistään jatkaa opinto-oikeutta, jos valmistuminen menee uudelle vuodelle. Myös oppari etenee omaan tahtiin, enkä ota siitä liikaa paineita. Opinnot valmiiksi ryhmä auttaa sen kanssa. On hyvä kun on joku joka vähän seuraa, että asiat etenevät miten niiden pitää.
Itse toimin vuoden JAMKOssa hyvinvointivastaavana, ja siitä syystä tiesin, että apua on tarjolla ja mistä sitä saa. Mutta välistä tuntuu, että kaikki opiskelijat ei näistä opiskelijan tukipalveluista tarpeeksi tiedä. Siksi halusin tämän kirjoittaa, koska uskon, että JAMKissa on apua kaipaavia opiskelijoita, jotka eivät osaa apua etsiä tai sitä pyytää. JAMK ja JAMKO tekee hyvää työtä opiskelijan tukipalveluiden saralla, mutta niiden saavutettavuudesta tiedottamista ei voi koskaan tehdä liikaa.
Tämä oli minun polkuni, miten minä sain apua. Jos sinulla on jotain huolia, niin JAMKista kyllä löytyy joku, kuka sinua pystyy siinä auttamaan. Kunhan vain uskallat kysyä.
Ville Laitinen, restonomiopiskelija
Opiskelijakunta JAMKOn hyvinvointivastaava 2018
Kun tuntuu että omat voimat eivät riitä tai kaipaat sparrausta, ota yhteyttä JAMKin ja JAMKOn erilaisiin tukipalveluihin.