Rakkaus voi löytyä opiskellessa

Minulla on pitkä tausta opiskelijana. Mukaan mahtuu niin tradenomin tutkintoon johtaneet opinnot Vaasan ammattikorkeakoulussa kuin valmistuminen Jyväskylän yliopistolla kielten opettajaksi. Uskallankin väittää, että tiedän opiskelusta yhtä, jos toista. Toki kokemukset voivat olla hyvin erilaisia riippuen opiskelualasta ja henkilöstä.

Yhteistä monelle opintonsa aloittavalle on se, että korkeakouluopiskelujen yhteydessä alkaa oma itsenäinen elämä ja vastuunkanto asioista mitkä siihen liittyvät. Itselläni tämä tarkoitti sitä, että vanha lukioaikainen kaveripiiri levisi opiskelemaan ympäri Suomea ja yhteydenpito heihin väheni. Tilalle sain monta uutta opiskelijatoveria, joista pidän useampaan edelleen tiiviisti yhteyttä. Opintojen aikana aloin myös seurustella vakavasti. Silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni perässä tieni kulkikin Jyväskylään.

Mitä yritän tällä sanoa, on se, että uutena opiskelijana uudessa ympäristössä rakkauskin voi leimahtaa, eikä sitä kannata pelätä. Itsellä se oikea osui kohdalle sattumalta – tai siltä se ainakin tuntui. Opiskelujen alkuvaiheessa tämä tarkoitti sitä, että viikonloppuisin tuli käytyä usein tyttöystävää tapaamassa n. 100km päässä. Haasteena suhteellemme toimi myös opintoihini sisältynyt vuoden pakollinen vaihto Saksassa. 2000-luvun alussa nykyistä hieman kehittymättömämmillä pikaviestimillä etäisyys kutistui ja suhde kehittyi etäisyydestä huolimatta. Oma kokemukseni on, että sitten kun se itselle sopiva, omansa ja sinun heikkoutesi hyväksyvä henkilö osuu kohdalle, kannattaakin hänestä pitää kiinni.

Vaikka opiskeluaika ja opiskelijayhteisö kumppanin löytämiseen erinomaiset puitteet antavatkin, paineita kumppanin löytämisestä ei kannata ottaa.

Peace & Love!