Riisipuuroa, rokkia ja rentoutumista

“Mun piti ihan varmasti tehä jotan tänään. Oonkohan unohtanu jotakin. Missä mun kalenteri on?”

”Jos sun piti rentoutua.”

 

Kävin ylläolevan keskustelun kaverini kanssa tuossa männäviikolla. Pengoin  pienessä paniikissa reppuani ja olin aivan varma, että jotain on unohtunut. (Spoiler, en ollut unohtanut mitään.) Kuitenkin, nuo kaverini sanat jäivät takaraivoon, ja koulusta kotiin kävellessä päätin, että nyt mää rentoudun!

Kun pääsin ovesta sisälle, kytkin ensimmäisenä kännykästä netin ja äänet pois. Kaverit joutuisivat pärjäämään WhatsApp –keskusteluissaan ilman asiantuntevia neuvojani, tai vaihtoehtoisesti ilman kissakuvia ja huonoja vitsejä. Samalla ikävät farkut vaihtuivat verkkareihin ja kurjat trikoosukat villasukkiin.

Seuraava etappi rentoutumissuunnitelmassani käsitti Iron Maidenin uusimman levyn soittamisen ala-asteaikoina joululahjaksi saamassani mankassa. On muuten hyvä levy, suosittelen! (Y)

Sitten parhaaseen osaan: olin jo edellisellä viikolla ostanut purkin punaista maitoa, ajatuksena keittää iso kattila riisipuuroa. Tuumasta toimeen! Bruce Dickinsonin äänen sulosointujen saattelemana sain puuron hautumaan. Ohjeessa sanottiin valmistumisajaksi noin 40 minuuttia, joten siinä oli loistavaa aikaa tiskata, keräillä likaiset sukat pyykkikoriin, lajitella noin viikon postit, löytää kauan kadoksissa ollut 3,5 millinen virkkuukoukku maton alta (hups) ja mapittaa pino laskuja, jotka olivat hyvää vauhtia menossa hukkaan.

Lopulta se ihana riisipuuro oli valmista! Olin ehtinyt laittaa muutaman tuikkukynttilän palamaan ikkunalaudalle, joten sammutin valot. Levy oli ehtinyt jo soida loppuun. Istuin siinä yksikseni hiljaa hämärässä ja söin kuumaa riisipuuroa kylmän maidon kanssa. Ulkona satoi lunta.

Se jos mikä rentoutti!

Joku rentoutuu nukkumalla, toinen värittämällä värityskirjaa. Joku lähtee salille, kun toinen astuu baariin. Eräs lukee kirjoja, toinen katsoo telkkaria. Sillä ei ole mitään väliä, miten rentoutuu. Pääasia on, että itse tietää, mikä rentouttaa ja tekee onnelliseksi silloin, kun kalenteri on täynnä ja tekemistä paljon. Minulle se oli tällä kertaa Iron Maiden, riisipuuro ja siivoaminen verkkareissa.

Rentoa helmikuuta!

Katri Hurskainen

Edustajiston puheenjohtaja