Opiskelija välitilassa
Koulutukseen ja opiskeluun tehdään tiukennuksia ennakkoluulojen pohjalta
Taloudellisesti kovina aikoina keskustelu tuntuu siirtyvän helposti syyllistämiseen ja ennakkoluuloihin. Poliitikkojen puheissa etsitään säästökohteita ja usein leimakirves osuu opiskelijoihin. Opintotuesta ollaan jälleen tämänkin hallituskauden aikana säästämässä miljoonia sillä toiveella, että se kannustaisi opiskelijat nopeammin työelämään. Edelleen ruokitaan sitä ennakkoluuloa, että opiskelijat ovat laiskoja ja vain bilettäisivät sen sijaan, että valmistuisivat ajoissa. Esimerkiksi viimeisen parin vuosikymmenen aikana kuitenkin opiskeluaikoihin on tullut paljon rajoitteita ja opintotukeen sellaisia tiukennuksia, jotka ovat pakottaneet monta opiskelijaa työskentelemään opiskelujen ohessa, vaikka eivät näin haluaisikaan. Monen poliitikon mukaan tämäkin on huono juttu. Harva poliitikko myöskään muistaa miten kauan niihin omiin opintoihin meni ilman tutkintoaikojen rajauksia tai muita tiukennuksia – aikaisemmin korkeakoulutus oli myös varmempi sijoitus yksilölle, käytännössä kaikille koulutetuille löytyi oman alan töitä. Tuolloin opintolainalla opiskelukaan ei ollut riski.
Opinnot eivät työnteosta merkittävästi veny
Tutkimukset kuten Tampereen yliopiston ja eläketurvakeskuksen tutkimus vuodelta 2014 osoittavat, että opintojen aikana tehty ei käytännössä vaikuttanut valmistumisaikaan. Työmarkkinoille siirtyessään heillä onkin kokemusta, joka parantaa mahdollisuuksia työllistyä tutkinnon jälkeen. Kaikille opiskelijoille ei kuitenkaan löydy töitä opiskelun oheen eikä kaikilla opiskelun ja työn yhteensovittaminen onnistu. Joskus kuulee opiskelijoita syyllistettävän myös siitä, että he opiskelujen aikana työskennellessään vievät työn työttömiltä. Ei ihme, jos opiskelijalla on huonot fiilikset ja vaikeuksia hahmottaa mitä häneltä vaaditaan.
Epävarmuus ja valinnat kuuluvat nykypäivään
Omalta opiskeluajalta muistan erityisesti sen kun ennen opinnäytetyön valmistumista lähdin töihin – ystävät ja sukulaiset olivat minun puolestani huolissani valmistunko koskaan. Ikäviä kysymyksiä valmistumisesta esitettiin sukujuhlilla opintojen venyessä töitä tehdessä. Tietynlainen epävarmuus kuuluu nuoruuteen ja niihin kaikkiin valinnan vapauksiin joista täytyy tehdä päätöksiä. Epävarmuutta joutuu nykyään sietämään, kun työurat eivät ole 40 vuoden putkia samassa yrityksessä kuten kummisedälläni, joka työllistyi ylioppilaana ja teki työuransa yhdessä yrityksessä. Valittuani polun, sitä seuraamalla ja kovalla työllä valmistuin ja pääsin töihin. Opintojen aikana tekemäni järjestötyöt käytännössä mahdollistivat nykyisenkin työni toiminnanjohtajana. Opiskelujen aikaisesta harrastuksesta ja työstä oli siis hyötyä.
Koulutus ja osaaminen on parasta muutosturvaa
Opiskelija on välitilassa ja kohtuuttoman kritiikin kohteena. Yhtäältä hoputetaan valmistumaan ja menemään töihin, toisaalta huudellaan, ettei saisi kerätä työkokemusta, joka mitä todennäköisimmin mahdollistaa työllistymisen valmistumisen jälkeen. Lopputulema on kuitenkin nykyään epävarmempi työelämän murroksessa. Kaikille ei välttämättä löydy töitä mutta koulutus ja osaaminen ovat parasta muutosturvaa muuttuvassa maailmassa. Kun on kerran saavuttanut yhden tutkinnon tietää miten itse oppii parhaiten uusia asioita ja pystyy kehittymään. Tämän tunnistaa myös se todennäköisesti korkeasti koulutettu esimies.
Olisi aika purkaa myytti laiskasta opiskelijasta. Teille opiskelijoille tulee tarjota opiskelurauha ja mahdollisuudet toteuttaa itselleen sopiva opintopolku, koulutuksen eväillä Suomikin saadaan jälleen nousuun. Osa opiskelijoista pystyy opintojen ohessa työntekoon – sallittakoon heille tämä. He, joille opintojen oheen ei töitä löydy tai eivät siihen pysty tulee edelleen taata toimeentulo, joka mahdollistaa täysipainoisen opiskelun.
Opiskelu ei ole elämästä irrallista
Ja hei, se opiskeluaika ei oikeasti ole erillinen osa elämää, jotta asioita kannattaa siirtää, eli muistakaapa tasapainottaa opintoaikaa myös harrastuksilla ja muilla asioilla, jotka tuntuvat itsestä hyviltä – ehkä juuri niillä erottuu muiden työnhakijoiden joukosta. Nuoruuteen kuuluu bilettäminenkin, jota jaksaa parikymppisenä huomattavasti paremmin kuin reilu kolmekymppisenä. Mene siis töihin tai keskitä kaikki paukut opiskeluun miten sinulle parhaiten sopii. Opiskelijakunta pyrkii puolustamaan opiskelijoita, jotta te opiskelijat voitte keskittyä elämäänne ja kasvamaan aktiivisiksi toimijoiksi!
Hannu Järvistö
JAMKOn toiminnanjohtaja
Tampereen yliopiston ja Eläketurvakeskuksen tutkimus: Tutkintoja suorittaneiden nuorten urapolut