Minä, Me ja Teidän joukkueet
Ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä. Vähän jännittää, mutta eiköhän sekin katoa, kunhan saan hyvän boostin. Tänään olen oppinut ja huomannut tärkeän seikan kirjoitelmien ja mielipidetekstien synnystä: Aloittaminen on kaikista vaikein ja haastavin asia!
Tähän alkuun esittelen ensin itseni, se lienee melkeinpä kohteliasta ja on jopa enemmän kuin suotavaa!
Nimi on Kallingin Tuomas ja opiskelen toista vuotta matkailua Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa. Ikää on kertynyt 23 vuotta ja bravuureihini kuuluvat pöytätennis, nukkuminen sekä omasta mielestäni erinomainen, ellei jopa timanttinen vitsailu aiheesta kuin aiheesta. Urbaanilegenda kiertää, että vitsini olisivat suurimmalta osin melko röyhkeitä, mutta huhupuheistahan ei ikinä kannata välittää.
Järjestötoiminnan kentällä olen upouusi toimija, pyrin kuitenkin suoriutumaan työtehtävistäni kunnialla ja testaan tässä samalla vähän itseäni, näin paljoa vastuuta ei kukaan ole aikaisemmin minulle uskaltanut antaa. Toimin tulevan vuoden JAMKOn liikuntavastaavana ja mielenkiinnolla odotan, mitä vuosi 2016 tuo tullessaan.
Vuosi on alkanut vauhdikkaasti, ja koin sen kantapään kautta. Järjestimme JAMKOn, JYYn, HUMAKin sekä monen muun yhteistyökumppanin kanssa talviriehapäivä Snowdayn Mattilanniemen rannassa Jyväsjärven idyllisessä ympäristössä viime torstaina. Tapahtuma sisälsi monenmoista aktiviteettia opiskelijoille, esimerkiksi lumifutis- ja lumisählyturnaukset, uudenuutukaisen ulkoilma-Mysteerin, lumikenkäilyä, frisbeegolfia, pilkkimistä, kyykkää sekä mahdollisuudet Bootcamp- ja lumijoogakokeiluihin. Mielestäni tapahtuma oli ainutlaatuinen kokonaisuus ja sen kruunasi menevä musiikki dj:n teltasta. Osallistujien, katsojien sekä tapahtuman työntekijöiden hymyt ja positiivinen palaute saivat hymyni korviin, oli mukavaa huomata, miten paljon opiskelijat pitivät tapahtumasta.
Tajusin vasta tapahtuman aikana kuinka tärkeässä roolissa yhteistyö, kommunikointi ja työtehtävien organisointi ovat tapahtumien järjestämisen aikana. Ennen Snowdayn alkua huomasin stressin ja turhautumisen salpaavan pienen ja herkän mieleni, pelkäsin monen asian menevän pieleen. Onnekseni apukäteni olivat tehokkaita ja innokkaasti mukana erilaisissa työtehtävissä sekä toimenpiteissä. Minua rohkaistiin, neuvottiin ja autettiin jatkuvasti. Olenkin tiimilleni erittäin kiitollinen heidän työpanoksestaan! Muistakaa olla ajoissa asialla järjestäessänne tapahtumaa, olkoon tämä päivän vinkkini teille lukijoille.
Päätänkin kirjoitukseni loppukaneettiin, jota ei missään nimessä saa pitää itsestäänselvyytenä: Ystävyys, yhteistoiminta ja keskinäinen avunanto, tämä ideologia on rokannut jo vuodesta 1948!
Rakkain terveisin,
Tuomas/JAMKOn liikuntavastaava