Myöntäminen on sallittua

Mennään asiaan. Yksi suurimpia henkisiä ongelmia opiskelijoiden keskuudessa on uupumus. Monesti sen ympärillä kierrellään ja kaarrellaan, usein kuulee lauseen “Kyllä minä pärjään”, vaikka todellisuudessa yöunet ovat menneet jo viimeisimmän kolmen viikon ajalta, työnjälki kärsii ja ei vain yksinkertaisesti jaksa. Kukaan ei halua myöntää muille saatika itsellensä, että on uupunut tai ei pysty hoitamaan hommiaan. Miksi näin on? Miksi mieluummin rääkkää itseään loppuunpalamiseen saakka, ennen kuin myöntää, että tarvitsee pari päivää hermolomaa tai tarvitsee viikon lisäaikaa koulutehtävää varten? Kenenkään ei kuulu hävetä sitä, että on väsynyt. Kukaan ei syytä itseään siitä, että on saanut fyysisen sairauden, joten miksi henkinen olisi yhtään sen enemmän henkilön omaa syytä?

Olen itsekin kokenut monesti uupumusta, työstressin, koulutöiden tai henkilökohtaisen elämän takia ja olen myös itsekin monesti mennyt täysillä eteenpäin vaikka loppuunpalaminen kolkuttikin jo ovella. Yksinkertaisesti näin kävi vain siitä syystä, että en suostunut myöntämään että en jaksa. Loppujen lopuksi asia korjaantui sillä, että rauhoituin, otin viikon lomaa enkä keskittynyt ns. “velvollisuuksiini” yhtään. Siitä sain energiaa ja pystyin hoitamaan työni paremmin. Nyt osaan myös tunnistaa itsestäni ne uupumuksen merkit.

Haluan kannustaa teitä kaikkia, jotka koette uupumusta nyt, että myöntäkää se itsellenne ja antakaa se itsellenne anteeksi. Jos teillä on liikaa kouluhommia, pyytäkää opettajalta lisäaikaa tehtävää varten. Jos koette työssänne uupumusta, puhukaa esimiehellenne. Asiat järjestyy, kunhan myöntää ensin itselleen, että on uupunut.

Hallituksen puheenjohtaja
Eemeli Rajala