Järjestötoiminta – tylsää päättämistä ja ajanhukkaa?
Vaikka syksy on vasta aluillaan, alkaa vuosi 2016 vääjäämättä lähenemään loppuaan. Tämä tarkoittaa saapuvan talven ja vaihtuvan vuoden lisäksi sitä, että useat opiskelijajärjestöt hakevat taas päteviä henkilöitä hallituksiinsa jatkamaan organisaatioidensa toimintaa. Moni tämän vuoden toimija tulee jatkamaan järjestötoiminnassa, kun taas osa vanhoista toimijoista väistyy, kuka minkäkin syyn takia. Järjestön kehittymisen kannalta onkin tärkeää, että organisaatioon hakee aiempien vuosien kokeneiden toimijoiden lisäksi myös uutta väkeä, joilla on uusia ideoita ja intoa viedä sitä uuteen suuntaan.
Vaikka intoa ja tahtoa riittäisi lähteä toimintaan mukaan, on monella uudella mahdollisella hakijakandidaatilla pelko siitä, että kuinka he tulisivat pärjäämään järjestössä, etenkin jos heillä ei ole aiempaa kokemusta järjestötoiminnasta. Osalla taas herää epäilys siitä, että mitä hyötyä järjestötoiminta voisi tarjota ja onko se vain hyödytöntä ajanhukkaa, joka syö koulumenestystä ja tuhoaa sosiaalisen elämän. Tämän bloggauksen tarkoituksena on vastata näihin kysymyksiin allekirjoittaneen kokemuksiin perustuen.
Aloitetaan hakupelosta. Kokemattomuus ei ole este hakea mukaan toimintaan. Jokainen toimija tullaan perehdyttämään vastuualueeseensa edellisen vuoden toimijan toimesta. Lisäksi vielä mukana olevat aiemmat toimijat auttavat mieltäsi askarruttavissa kysymyksissä, jos sinulle sellaisia sattuu tulemaan mieleen. Onkin hyvä muistaa, että apua on saatavilla, kunhan sitä uskaltaa pyytää. Lisäksi on hyvä muistaa, että kukaan ei ole seppä syntyessään eli virheiden sattuminen alkuun on inhimillistä ja niitä ei pidä pelätä. Aiemmat toimijat ovat olleet samassa tilanteessa aloittaessaan oman järjestöuransa.
Mitä järjestötoiminta sitten tarjoaa? Suurin mainittava tekijä ovat siitä saatavat taidot, joista tulet hyötymään niin siviili- kuin työelämässä. Oli se sitten jonkun jo ennestään omaavasi taidon parantaminen tai aivan uuden kyvyn oppiminen, järjestömaailmalla on todennäköisesti se tarjota. Tällaisia taitoja ovat mm. organisointikyky, järjestöjohtaminen, esiintymistaidot, tapahtumien järjestäminen, markkinointi ja taloushallinto. Toki koulussakin voi oppia näitä taitoja, mutta ei niin laajamittaisesti ja kattavasti kuin järjestötoiminnasta. Järjestötoiminnassa pääset hyödyntämään ja soveltamaan opittuja taitoja käytännössä, kun taas koulunpenkillä asia jää enemmänkin teoriatasolle.
Edellä mainittujen taitojen lisäksi voit laajentaa henkilöverkostoja ja osallistua tapahtumiin, joihin muilla ei ole pääsyä. Tällaisia ovat erilaiset koulutukset, seminaarit ja tapaamiset, joista saat kullanarvoista tietoa työelämää ajatellen. Tämä koko kokonaisuus voi myös mahdollistaa työpaikan, johon sinulla ei aiemmin ollut mahdollisuutta.
Mitä tulee koulumenestykseen ja omaan henkilökohtaiseen elämään, niin se on organisointikysymys. Jaoteltuna oikein resurssit riittävät järjestötoimintaan ilman, että arvosanat ja sosiaalinen elämä kärsivät. Tämä tosin edellyttää sitä, että ei ota liikaa järjestöhommia kontoilleen. Liika työtaakka polttaa henkilön kuin henkilön loppuun ja loppuunpalamisesta toipumiseen voi mennä pitkäkin aika. Tämä haittaa vaivasta kärsivän lisäksi myös hänen lähipiiriään sekä hänen edustamaansa organisaatiota.
Näin loppuun haluan todeta, että järjestötoiminta on kannattavaa. Toki se ottaa paljon, mutta kyllä se myös antaa. Toiminnasta saatava hyöty on yleismaailmallista, koska sitä voi hyödyntää omassa arkielämässään. Hyppy tuntemattomaan voi olla mieluisampi, miltä se ensi alkuun vaikuttaa. Uskalla siis haastaa itsesi ja lähde mukaan järjestötoimintaan!
Ps. JAMKO:n edustajisto on helpoin tapa vaikuttaa asioihin. Lisäinformaatiota tästä ja tästä.
Tommi Kukkonen
Koulutuspoliittinen vastaava