Mikä tekee kodin?
Olen asunut Jyväskylässä yli kaksi vuotta, mutta vasta tänä keväänä huomasin kutsuvani opiskelijaboksiani kodiksi. Toki olen muuttanut tämän kaupungin sisällä ja asunut usean eri kämppiksen kanssa, mutta vasta nykyinen yksiöni tuntuu paikalta, jonne voin päivän melskeiden jälkeen mennä rauhoittumaan ja lepäämään.
Aiemmin Jyväskylässä asuessani koin, että minua on vaivasi tietynlainen juurettomuus. Olen kotoisin pienehköstä pohjalaiskaupungilta maamme länsirannikolta. Kotoa muuttaessa kotikaupunkiin jäi lapsuudenkotini sekä perheeni, mutta lähes kaikki kaverini muuttivat kukin omille paikkakunnilleen opiskelemaan. Muutoksen myötä kotikaupunki ei ollutkaan enää samanlainen turvasatama kuin aiemmin. Jyväskylässäkin kaikki tuntu melko pitkään vieraalta ja oudolta, vaikka täällä jo opintojen alusta olen hyvin viihtynytkin.
Mikä sitten on saanut Jyväskylän tuntumaan kodilta?
Itselleni koti ei ole vain fyysinen paikka, jossa nukun yöni, ja johon postini ohjautuu, vaan ennemminkin tunnetila. Koti on se paikka, jossa on hyvä olla. Koen, että kotini muodostuu ihmisistä, ystävistä ja muista läheisistä henkilöistä. Viimeisen puolen vuoden aikana olen tutustunut henkilöihin, joilla on ollut suuri vaikutus siihen, että koen viimein todella kotiutuneeni Jyväskylään.
Olen vasta nyt alkanut ymmärtää, kuinka tärkeää kotiutumisen kannalta on ollut, että kaikki ystävät eivät ole pelkästään omalta luokalta, sillä silloin ajatukset pyörivät monesti vapaa-aikanakin vain opiskeluun liittyvissä asioissa. Harrastusporukat – tai vaikka opiskelijatapahtumat – ovatkin mitä mainioin tapa löytää uusia tuttavuuksia. Taho, joka omaa sosiaalista piiriäni on laajentanut, on ollut opiskelijakuntamme JAMKO. Samalla olen saanut arkeeni muutakin tekemistä kuin kouluhommia, mikä takaa sen, että tenttistressin voi ainakin hetkeksi unohtaa ja keskittyä tekemään jotain aivan muuta.
Nykyisin lomat Pohjanmaalla eivät pääty jo lapsuudenkodin portista kävellessä alkavaan koti-ikävään, vaan tunteeseen siitä, kuinka kotipaikkakunnalla oli jälleen mukava käydä. Sen sijaan, kun odotan linja-autoaseman laiturilla Jyväskylään vievää bussia, mieleni valtaa jo innostus seuraavan viikon seikkailuista.
Kotejani on aina yhdistänyt veden läheisyys: rannikolla meri – Jyväskylässä järvet
Terveisin,
Mari
JAMKOn hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava, ‘’sopo’’