Opiskelijaelämäni melkein kaikki aakkoset
Tässä sitä kirjoitetaan elämän ensimmäistä blogitekstiä. Pienen pohdinnan ja hieman suuremman kirjoitustauon jälkeen päätin lähteä liikkeelle perusteista, eli aakkosista. Joten tässä olkaa hyvät, opiskelijaelämäni melkein kaikki aakkoset:
ABBA. Ja miten tää liittyy mun opiskelijaelämään? No jos kuulet opiskelijabileissä ABBAn kauniita sävelmiä, niin on hyvin todennäköistä että minä kävin sitä DJltä pyytämässä. Toimistolla mut on nimetty Dancing Queeniksi ja kannan titteliä ylpeydellä ja arvokkuudella.
Bileitä on tullu koluttua ehkä vähän liikaakin viimeisen vuoden aikana (sori äiti) ja muutamat on päästy itse järjestämäänkin.
C-siipi Rajakadulla. Restonomien pyhättö. Mitä muuta tähän vois muka keksiä? Haha lol..
Darra, dagen efter, darude. Tuttuja käsitteitä varmasti monelle kanssa opiskelijalle! Tosin viime aikoina tätä ilmiötä ei ole ollut enää niin paljon ja vahvasti omalla kohdalla havaittavissa. Huolestuttavaa? Ehkä vähän. Hyödyllistä? Todellakin.
Esiintymiskyky on ollut varsinkin viimeisen vuoden aikana erittäin hyödyllinen. Olen sitä ihmistyyppiä, joka ei pelkää heittäytyä ja tarpeen vaatiessa vähän jopa nolata itseään. Ja siitä piirteestä olen ylpeä! Ala-asteella aloitetulla teatteriharrastuksella on varmasti osansa asiaan.
Hallitustoiminnasta kiinnostuin aikalailla tasan vuosi sitten ja oli itsestään selvää mihin tehtävään hakisin. Pian vuoden hallituksessa toimineena on hauska kelata asioita vähän taaksepäin. Kulunut vuosi on sisältänyt enemmän kuin osasin odottaa; paljon uusia ystäviä, arvokasta kokemusta työelämään, pettymyksiä, onnistumisia, stressiä, surua, iloa ja hauskanpitoa. Lista on loputon. Takana on kuitenkin ehkä 22-vuotiaan elämäni opettavaisimmat vajaat 12 kuukautta.
Intohimo on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista niin opiskelija -kuin työelämässäkin. Jos koen sen hiipuvan niin on mielestäni aika vaihtaa suuntaa ja mennä kohti uusia haasteita.
JAMKOn koen eräänlaisena emohahmona koulussamme. Se hoitaa ja huolehtii, auttaa ja kasvattaa, pitää huolen opiskelijan hyvinvoinnista ja siitä, että välillä myös rentoudutaan ja pidetään hauskaa ystävien kanssa.
Krebaus on mulla veressä ja vaikka se usein yhdistetäänkin kädessä heiluvaan tuoppiin, niin sitä se ei mulla vaadi. Musiikilla on jännä tapa saada mun tanssijalka vipattamaan niin rankasti, että joku joka ei tuntis mua saattais luulla, että on jotain sidukkaakin vahvempaa tullut otettua.
Markkinointi on itseäni kiehtova käsite ja sen parissa haluankin työskennellä koulusta valmistuttua. Mielenkiinto tätä kohtaan on kasvanut parin viime vuoden aikana vahvasti ja halu oppia lisää on vahvimmillaan!
Nuudeleita söin viime viikolla ensimmäistä kertaa päivälliseksi opiskelijaelämäni aikana. Mut hei, vietin unelmieni festarikesän! No ragrets ja sitä rataa.
Opiskelijaelämä. Ihmisen parasta aikaa! Omasta mielestä ainakin tuntuu, että olen herännyt eloon viimeisen vuoden aikana. Ja perjantaiaamuisin olen kiitollinen siitä, että herään.
Perhe. Ilman sitä en kyllä opiskelijaelämästä selviäisi. Kiitos äitille kun jaksat kuunnella mun viikottaisia huolia ja neuvot mua kulkemaan aina just oikeeseen suuntaan. Kiitos iskälle kun tuot mun arkeen huumorilla varustettua lämpöä. Kiitos siskolle kun vastaat mun puheluihin torstain ja perjantain välisenä yönä (sori siitä) ja kiitos veljelle kun oot mulle nyrkkeilysäkkinä ja vippaat vitosen jos toisenkin kun sitä tarvin.
Raha. Opiskelijan kirosana am I right?
Stressi; ystävä ja vihollinen. Ajaa ihmissieluni aika-ajoittain epätoivoon, mutta on samalla se tarvittava lääke jonka avulla olen ehkä jopa tuotteliaimmillani. Nykyään koen pienen stressin hyödylliseksi piruksi olkapäällä, joka pistää toimimaan ja tekemään oikeita päätöksiä paineenkin alla.
Tapahtumien järjestämiseen hurahdin parisen vuotta sitten kotipaikkakunnallani Haminassa ja loppua kiinnostukselle ei näy. Jokin siinä, että täytyy osata hallita monia asioita samanaikaisesti vetää mua puoleensa niin paljon että pitkät päivät ja pää kolmantena jalkana juokseminen paikasta toiseen ei haittaa yhtään. Onnistuneen lopputuloksen näkeminen on sen kaiken arvoista!
Uni on mulle kultaakin arvokkaampi asia ja jos sitä ei yön aikan kerry tarpeeksi, on varma että mut löytää torkuttamasta. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta oon pitkään priorisoinut vähintään 7 tunnin yöunet kaiken muun edelle. Mua siis harvoin näkee puolenyön jälkeen läppäri sylissä hiki otsalla valuen tekemässä koulutehtäviä. Vastapainoksi pyrin toimimaan ihmisten aikaan mahdollisimman tuotteliaasti.
Vastuunottokyky nykyisessä arjessa on noussut oleelliseen asemaan. Vastuu omasta taloudesta, opintopisteiden kertymisestä sekä henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista ovat omilla harteilla. Lisäksi hallituspestin tuoma vastuu tapahtumista sekä hupitiimistä tuovat oman lisänsä.
What a time to be alive.
Ystävät tulee elämässä hyvänä kakkosena perheen jälkeen. Olen siunattu maailman parhaimmilla ystävillä niin Haminassa kuin Jyväskylässäkin. Näin jälkeenpäin ajateltuna vähän naurattaakin, miten reilu vuosi sitten jännäsi että löytääkö ollenkaan kavereita ja onko tämä se hetki kun musta tulee erakko.
Zzzz…
Äiti. Kunnia äiskälle vielä kerran <3
Netta Hautamäki
Hallituksen huvi -ja kulttuurivastaava