Kiireiden vuosi

Tässä kun alkaa vuosi olemaan pikkuhiljaa ohi kun ensi kuussakin valitaan jo uudet hallituksen jäsenet niin onkin hyvä miettiä kulunutta vuotta.

Vuosi 2017 on ollut aika vauhdikas kaiken kaikkiaan ja kiirettä on riittänyt. Välillä on tullut epävarmuuden tunteita että onko minusta tähän kun on tuntunut että aika ei riitä kaikkeen mutta kaikesta on tähän asti selvitty. Onhan tässä loppuvuodellekkin vielä hommaa mutta pidän jo voittona että olen selvinnyt tähän asti.

Muistan kun lähdin JAMKOn hallitukseen fiiliksellä ”katotaan nyt millasta tää on” ja kaikkea tässä uutta tässä oonkin oppinut järjestötoiminnasta ja varsinkin itsestäni. Mulle on aina ollut urheilu ja liikkuminen tärkeää ja ilman sitä en voisi elää. Ennen ei ole oikein edes pitänyt aikatauluttaa omia päiviä niin tarkasti että ehdin treenaamaan mitä tänä vuonna ja se on häirinnyt itseäni välillä aika suurestikkin. Mutta tässäkin valoisana puolena on se, että olen oppinut aikatauluttamaan elämääni paremmin ja tiedostan tulevaisuudessa että millon pitää höllätä vähän eikä vaan paahtaa eteenpäin.

Vuosi on tuonut uusia tuttavuuksia ja kokemuksia paljon mitä en luultavasti olisi kokenut jos en olisi tähän hommaan lähtenyt. Mutta se isoin juttu tässä vuodessa on ollut se että tiedän nyt kirkkaampana kuin koskaan mitä haluan elämälläni tehdä. Saatan välillä olla aika itsekäs ja elänkin mentaliteetilla että ”tämä on minun elämä ja minä päätän mitä siinä on” ja tuolla olen saanut karsittua paljon negatiivisia asioita pois jolloin olen tietysti onnelisempi ja onnellisuus elämässä on tärkeämpää kuin mikään. Jos et ole onnellinen ja et nauti elämästäsi niin heität hukkaan sen ajan mitä tällä maapallolla olet, sillä se ei kuitenkaan kovin pitkä aika ole ja ikinä ei tiedä mitä tulee tapahtumaan.

Minulle elämässä tärkeää on tosiaan olla onnellinen ja nauttia kaikesta joka sekunnista. Yksinkertaistettuna nämä asiat ovat treenaaminen ja ajan viettäminen ihmisten kanssa jotka vievät sinua eteenpäin. En halua enää että jokin toinen iso asia vie aikaa näiltä asioilta varsinkin kun en itse koe että saan tästä tarpeeksi itselleni hyötyä. Eli siis minua ei tulla tämän vuoden jälkeen enää näkemään järjestötoiminnassa. Osa opiskelutovereistani yritti houkutella lähtemään vielä mukaan mutta perustelin asian juuri näillä asioilla että yksi vuosi riitti ja tästä lähtien haluan elää rennompaa elämää missä on vain muutama tärkeä juttu koska ne muutamat ovat niitä mihin haluan panostaa täysillä. Ollessani järjestöhommissa en tähän pysty, jonka tänä vuonna huomasin ja se oli raastavaa mielelleni. Ja kun en ole pystynyt antamaan kaikille asioille 100% niin sekin on häirinnyt itseäni, oli se sitten JAMKOon liittyvä tai urheiluun liittyvä asia.

Mutta summa summarum, oli hyvä että lähdin JAMKOn toimintaan mukaan, sillä se kasvatti minua ihmisenä ja tämä vuosi selkeytti sitä mitä haluan elämältäni. Mutta nämä hommat ei ole minulle se ”juttu” vaan urheilu on ja siihen pystyn panostamaan tämän vuoden jälkeen sen mitä haluankin ilman häiriötekijöitä. Vielä pari kuukautta kun jaksaa vääntää niin sitten pääsee ottaan rennommin ja se kuulostaa hyvältä!

Obrigado e até logo!

– Joonas Uusi-Autti, JAMKOn hyvinvointivastaava.

Ps. Jos oot lukenu tähän asti niin tuuhan 1.11 Rajakadulle hallituskähmintöihin kuuntelemaan meidän pesteistä 😉