Ei kai kukaan enää korkeakoulussa kiusaa?
Monesti ajatellaan, että kiusaaminen jää ala-asteen lumipesuihin tai yksin istuttuihin kouluruokailuihin. Viimeistään ilkeiden huutojen luulisi unohtuvan lukion porteille. Valitettavan moni kantaa repussaan kipeitä muistoja pitkälle aikuisuuteen, jopa työelämään saakka. Monesti myös ajatellaan, että kiusaaminen on aina aktiivinen, äärimmäisyyksiin menevä teko ja kiusaaja on se isoääninen ilkimys, jota kaikki osaavat väistää. Kiusaaminen voi olla myös näennäisesti pieniä asioita ja huomaamattomia tekoja, jotka jäävät nakertamaan sydänalaan pitkäksi aikaa.
Kiusaaminen aikuisten välillä tai korkeakoulussa tuntuu olevan vähätelty ja vaiettu aihe. Ei kai aikuiset ihmiset tee niin? Kiusaamista ammattikorkeakouluissa on tutkittu Opiskelijan ammattikorkeakoulu 2010 –tutkimuksessa (OAT) sekä Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa (2012 ja 2016), joissa tutkittiin amk- ja yliopisto-opiskelijoita. Viimeisimmässä tutkimuksessa 1233:sta opiskelijasta kiusaamista kokivat satunnaisesti tai usein 7,5 %:a vastaajista. Kiusaaminen opiskelijoiden välillä ilmeni useimmiten keskinäisenä arvosteluna, vähättelynä, kaverisuhteiden vahingoittamisena tai suorana pilkkana. Tyypillisimmillään kiusaaminen ilmenee korkeakoulussa ryhmästä ulos sulkemisena. Opettajien kiusaamisen kohteena koki olleensa noin 8%:a vastaajista, ja kiusaaminen liittyi enemmän opintoihin kuin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. (Kunttu, Pesonen ja Saari, 2016, 80.)
Jokaisen yhteisön tulee asettaa rajat ja näyttää mallia kuinka suhtaudutaan häiriökäyttäytymiseen, esim. luomalla toimintaohjeet, säännöt ja toimimalla esimerkkinä sille, kuinka suhtaudutaan kiusaamiseen, epätasa-arvoiseen tai yhdenvertaisuuden vastaiseen kohteluun. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa kiusaamisen vastaisen työn taustalla ovat järjestyssäännöt, eettiset periaatteet, tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma, ohjaussuunnitelma ja tutkintosääntö. Lisäksi JAMKin hyvinvointityöryhmässä HyPe-tiimissä työstetään parasta aikaa kiusaamisen ennaltaehkäisysuunnitelmaa, joka selkeyttää ja jäsentää toimintamalleja kiusaamis- ja häirintätapauksissa ja kuvaa eri toimijoiden rooleja ennaltaehkäisevässä työssä.
Mitkään viralliset dokumentit eivät kuitenkaan ole yksin vastaus. Säännöt ja ohjeet antavat suunnan ja välineitä yhteisössä toimiville ihmisille tunnistaa, ehkäistä ja puuttua kiusaamiseen. Isoin merkitys on kuitenkin sillä, miten omalla toiminnalla edistää opiskelu- tai työympäristön yhdenvertaisuutta, turvallisuutta ja ennen kaikkea hyvinvointia. Haastan kaikki Hyvinvointiviikon kunniaksi miettimään, miten toinen kohdataan aidosti. Kuinka kuunnellaan tai puhutaan toisille kunnioittavasti lähtökohdista riippumatta. Ulota pohdinta siihen, kuinka ryhmässä annetaan tilaa erilaisille ajatuksille ja millaisia mahdollisuuksia on näyttää oma osaaminen. Jääkö joku jatkuvasti toisten tärkeilyn tai oikeassaolemisen jalkoihin, tulevatko kaikki kuulluiksi vai unohtuvatko he ”tärkeämpien” asioiden pyörteisiin? Miten mokiin ja virheisiin suhtaudutaan? Kiinnitä huomiota siihen annetaanko palautetta reilusti kahden kesken vai ivalliseen ääneen kaikkien kuullen. Tarkkaile, moikkaako kukaan sille aina yksin istuvalle kaverille?
Haastan sinut kysymään pienet sanat “mitä kuuluu?”
Anna Tarvainen-Illi
viestinnän ja edunvalvonnan asiantuntija
Lähde:
Kristina Kunttu, Tommi Pesonen ja Juhani Saari, 2016, Arkmedia Oy, Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. http://www.yths.fi/filebank/4300-KOTT_uusin_2016.pdf