Dinosauruksena nuorten joukossa

Olen Jarno edustajiston varapuheenjohtaja vuosimallia 2015. Olen ensimmäisen vuoden tietotekniikan opiskelija.
Ajattelin tässä avata hieman ajatuksiani, millaista on olla vanhempi opiskelija nuorempien joukossa. Aloitin siis opiskeluni viime syksynä. Koulun aloitus oli outo, ympärillä oli nuoria henkilöitä ja tunsin itseni vanhaksi, tulipa siinä mietittyä, että onkohan tämä edes minun paikkani. Muutama päivä menikin katsellessa ja ihmetellessä, esiteltiin JAMKO ja muut toimijat. Oman ryhmän kokoontuessa ensimmäisen kerran luokkaan, alkoi tilanne selkiytyä. Olihan joukossa melkein saman ikäinen kuin minäkin. Siinä tuli sitten tehtyä verkostoitumisen aloitus. Tällä hetkellä koulua on takana puolisen vuotta ja voin hyvällä omalla tunnolla kertoa, etten tunne itseäni enään niin vanhaksi. Seura ilmeisesti nuorentaa, kuten jossain on joskus mainittu.

Monet kysyvät minulta, miksi lähdin nuorisopuolelle? Minulle koitui mahdollisuus olla kokopäiväinen opiskelija ja hyppäsin aikoinaan työelämään kesken ammattikorkeakoulun. Vuosi sitten se ajatus tuli niin vahvasti, että AMK-tutkinto on saatava vihdoin ja viimein. Koskaan ei ole liian vanha oppimaan uutta, tai aloittamaan opiskelua.

Vanhempia opiskelijoita ei kovin usein näe opiskelija-aktiiveina. Johtuneeko tämä siitä, ettei uskalleta lähteä mukaan vaan ajatellaan, että se on nuorten hommaa, kun ovat niin innokkaita. Itselläni on aktiivisuus tullut jo työpaikalla eteen ja olen huomannut että asioihin voi vaikuttaa.