Pekka Mannermaa – JAMKOn “norsunluutorni”
Aina silloin tällöin kuulee opiskelijakunnista huhua siitä, kuinka niiden hallitukset elävät ja tekevät hommiaan erossa muista tai muita korkeammalla, omankaltaisessa ”norsunluutornissa”. Jotkut ihmiset kokevat, että meillä opiskelijakunnan toimijoina on luulo siitä, että olemme jotenkin ylempitasoisia kuin muut. Se ei ole totta. En myöskään halua, että siitä tulee totta.
Kuka tahansa Jamkin opiskelija voi hakea JAMKOn hallitukseen. Tämä on vapaaehtoistoimintaa ja yleensä ne jotka opiskelijakuntaan hakevat, ovat hyvin motivoituneita ajamaan opiskelijoiden asioita. Me haluamme kehittyä ja kehittää sekä JAMKia että JAMKOa ja parantaa oman vastuualueemme asioita parempaan suuntaan. Aina se ei vain myöskään onnistu tai se voi olla vaikeaa.
Tiedän, että teen virheitä ja tiedän, että kaikki tekevät, sillä me olemme ihmisiä. Pystyn varmasti puhumaan muidenkin puolesta kun sanon, että aloitettuamme järjestötoiminnan emme ole yhtään älykkäämpiä kuin ennenkään ja emme vieläkään tiedä kaikesta kaikkea. Minä en varsinkaan. Olemme vieläkin opiskelijoita samassa ammattikorkeakoulussa, samoilla haaasteilla ja samoilla ongelmilla kuin muutkin. Mikä sitten on erilaista?
Emme muutu ihmisinä, mutta meidän elämämme puolestaan voi kokea muutoksen. Järjestötoiminta antaa paljon vastuuta siitä, että oman vastuualueeni hommat tehdään ja ne tehtäisiin mahdollisimman hyvin. Minulla on vastuu ylläpitää omalla toiminnallani opiskelijakuntani imagoa. Tämä on vapaaehtoistoimintaa, mutta tämä on samaan aikaan niinkuin työtä, missä on työpaikalle ominaiset käytänteet sekä säännöt. Olen saanut taakakseni paljon töitä ja hommia, jotka vievät minulta aikaa sekä joskus myös hermoja. Tämä voi olla usein rankkaa ja vaikka tämä tuo haasteita elämääni, palkitsee tämä toiminta minua uusien kavereiden, tuttavuuksien, kokemuksien sekä taitojen kautta.
Olen spekuloinut usein sitä, mistä tämä “norsunluutorni” on lähtenyt rakentumaan, ja olen tullut siihen tulokseen, että jotkut rakentajat siinä ovat informaation ja toiminnan läheisyyden puute. Opiskelijat eivät välttämättä ole tietoisia siitä mitä opiskelijakunta käytännössä tekee ja JAMKO ei välttämättä ole niin lähelläkään, että se kiinnostaisi. Voin sanoa rehellisesti, että minäkään en aluksi JAMKOsta paljoa tiennyt. Opiskelijakuntana me haluamme olla opiskelijaa lähellä ja ajaa opiskelijoiden asioita, sillä sekä hallituslaiset että edustajisto koostuvat opiskelijoista. Haluamme, että 8500 opiskelijaa kattava opiskelijakunta olisi yhtä perhettä ja meillä olisi suuri yhteisöllisyyden tunne. Meillä JAMKOssa on vielä paljon tekemistä toiminnan läpinäkyvyyden parantamiseksi ja sen huomaan myös omista kokemuksistani.
Tavoitteinamme on aina ollut näkyvä, tavoitteellinen ja avoin toiminta. Toimijoiden tulee kyetä vastaamaan oman vastuualueensa tehtäviin, hallituksen linjauksiin sekä tekemisiin liittyen vertaisille. Edustajiston kokoukset sekä pöytäkirjat ovat avoinna kaikille ja JAMKOlla on avoimia dokumentteja ja strategioita millä meidän toiminta ohjautuu. Suurimmaksi ongelmaksemme on syntynyt kuitenkin JAMKOn toimiston fyysinen sijainti Rajakadulla, joka rajoittaa näkyvyyttämme ja läheisyyttämme muiden kampusten kanssa. Järjestämme ständeja ja tempauksia myös muilla kampuksilla, mutta niitäkin voisi olla enemmän. Tämä on aihe mihin JAMKO kaipaisi ideoita muilta kampuksilta. Miten te haluaisitte, että näkyisimme ja auttaisimme muilla kampuksilla?
JAMKOn hallitukselle on sanottu, että jo se kuinka me vastoinkäymisistä, ongelmista tai epäonnistumisista puhutaan, vaikuttaa suuresti siihen kuinka niihin suhtaudutaan tai kuinka hyvin ne ratkaistaan. Meidän farssien ei tarvitse olla farsseja eikä meidän etäisyyden tarvitse olla suuri este, vaan nämä voivat olla mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia oppia jotain uutta, kehittyä ja tutustua toisiimme. Miksi tästäkin ei voisi tulla mahdollisuus oppia toisistamme paremmin ja tutustua?
xox,
Pekka Mannermaa, Tapahtuma- ja vapaa-aikavastaava