KoPon vuosi – Koulutuspolitiikkaa ja sirkushuveja!

Noin vuosi sitten taipaleeni JAMKOssa lähti liikenteeseen kun olin ehdokkaana 2016 JAMKOn edustajistovaaleissa. Silloin vielä tuskin tiesin että minne tuleva vuosi vielä tulisi viemään vaikka olinkin käynyt silloin kuuntelemassa JAMKOn hallituspesteistä sen vuoden kähminnöissä. Kenties silloin suunnitelmani seuraavalle vuodelle oli hyvinkin erilaiset, mutta aika piakoin ne sitten loppujen lopuksi muuttuivat. Tämä blogi kertookin tämän vuoden taipaleestani JAMKOn KoPona.

Vuoden alussa fillikset oli hyvin jännät. Kaikki oli täysin uutta meikäläiselle joka ei ole ollut aikaisemmin missään järjestössä toimijana. Oli paljon uusia ihmisiä joiden kanssa verkostoitua, käytänteitä ja tapoja joita oppia, sekä ennen kaikkea koko oma sektorini, koulutuspolitiikka, mistä se koostuu. Niin, minulla ei ollut aikaisemmin hölkäsen pöläystäkään mitä koulutuspolitiikka tarkoittaa. Hallituskähminnöissäkin olin ilmoittanut kiinnostukseni tapahtumavastaavan pestiin. Vuoden alku oli muutenkin hyvin kiireistä aikaa koska meillä sairaanhoitaja-opiskelijoilla harjoittelut osuivat juurikin tammi-maaliskuu alueelle. Aika oli hyvinkin kortilla ja välillä tuntui että mihinkä sitä on mennyt lupautumaan ja että riittävätköhän omat rahkeet sittenkään tähän hommaan. Turhaan huolin, sillä loppujen lopuksi kaikesta selvittiin (kuntavaalit, jupinaviikot jne.) ja vielä ainakin 100 kokemusta rikkaampana ja omista kyvyistään enemmän tietoisena.

Kesään mennessä itsevarmuus omassa toiminnassa alkoi jo näkymään. Oli myös mukava kun näin Dynamon asukkina alkoi tuntemaan enemmän ihmisiä myös Rajakadun ja Musiikin, sekä Tarvaalan koulutusaloilta. Tutorpiireissä olin jo päässyt tapaamaan muita degree ja kv-tutoreita, mutta opiskelijapiirini räjähtivät ihan täysin tämän pestin aikana. Mukaan on tarttunut hyviä uusia tuttuja, kavereita ja ystäviä ja ennen kaikkea JAMKO -perhe joka tuki haastavina aikoina ja jonka kanssa on ollut ilo rupatella myös muistakin asioista kuin koulusta ja JAMKOsta.

Sitten itse niihin tapahtumiin ja sirkushuveihin. On ollut mahtava rupatella kanssaopiskelijoiden kanssa erilaisissa tapahtumissa ympäri vuoden. Edunvalvontatiimeissä käyneen poppoon kanssa on ollut mielenkiintoista vaihtaa mielipiteitä ajankohtaisista asioista ja kuulla heidän kuulumisiaan. Jupinaviikoilla oli jännä huomata eroja koulutusaloissa, mitä asioita joillakin linjoilla tehdään hyvin ja mitä huonosti ja että voisiko niitä hyvin tehtäviä asioita soveltaa myös muualle. Erilaisissa työryhmissä pyörineenä on ollut myös hienoa huomata kuinka paljon JAMK kuuntelee JAMKOa ja kuinka meidän mielipiteellä opiskelijoina on oikeasti merkitystä. Tursajaisissa oli mahtavaa avustaa muuta hallitusta ja varsinkin itse tapahtuman juontamiseen pääseminen oli hauskaa, kiitos Veera siitä!

Nyt kun katson kalenteriani, huomaan jo kuinka pestini alkaa olla päätöksessään. Syksy meni yllättävän nopeasti ja Joulukin tuntuu olevan jo ihan ovella. Summasummarumina kun katselee mennyttä vuotta, voin hyvin ja ehkä hieman haikein mielin sanoa, että tämä vuosi on varmasti sellainen jonka tulen muistamaan puiseen arkkuun asti.

Ystäviä, kokemuksia ja stressiä,

iloa ja surua,

koulutuspolitiikkaa ja sirkushuveja.

 

Kiitän ja kumarran!

-Aleksi Huttunen, koulutuspolitiikka