Mitä käteen jää?
Toimikausi JAMKOssa alkaa meillä 2015 vuoden toimijoilla lähestyä loppuaan. Vuosi intensiivistä ja mielenkiintoista toimintaa JAMKOssa on nyt loppumaisillaan ja vuosi laitetaan pakettiin, jotta seuraavat toimijat voivat ottaa homman haltuun.
Joku nykyisestä hallituksesta sanoikin osuvasti, että fiilikset muistuttavat aikaa kun lukio loppui. Kun iso asia elämässä päättyy, on aina hyvä pysähtyä hetkeksi aloilleen ja miettiä mitä kaikkea ehti tapahtua. Näitä hetkiä aina välillä kohtaa. Olkoot se sitten lukion, töiden, elämän vaiheen tai minkä tahansa muun muutoksen takia.
Kokemukset todellakin jättävät jäljet, kuten mahtava Paperi T laulaa kappaleessaan Sä jätät jäljen. JAMKO, sä jätit jäljen, hyvällä tavalla. Vuosi sitten marraskuussa päädyin Edustajiston puheenjohtajan pestiin melkeinpä sattumalta, kokeneempi toimija sanoi että sähän voisit lähteä tähän pestiin. Siitähän se ajatus sitten lähti ja tartuin tilaisuuteen.
Vuosi on kyllä hyvin lyhyt aika, etenkin kun katsoo taaksepäin. Hienoja muistoja tähän vuoteen kuitenkin riittää. Alku vuodesta ehti tutustumaan opiskelija-aktiiveihin ympäri Suomen, kouluttautumaan SAMOKin järjestämissä koulutuksissa. Organisaatiomaailma avautui ihan uudella tapaa ja monessa sai olla mukana. Eduskuntavaalien alla pääsi kokemaan kampanjointia, koulutuspolitiikka tuli tutuksi ja JAMKin johtoa pääsi näkemään. Tulipahan sitä juonnettua pari tapahtumaakin ja oltua mukana esimerkiksi eettisten käytänteiden levittämisessä.
Yksittäiset tapahtumat muodostavat ison kokonaisuuden. Taaksepäin kun katsoo, voi huomata miten matkalla on ehtinyt muuttua. JAMKO tarjosi paljon mutta yksittäisten kykyjen sijaan, suurempi muutos on ehkä tapahtunut ajattelussa. Nyt voin väittää että uskallan ryhtyä toimeen paljon helpommin kuin vuosi sitten. Epäröinti on vähentynyt ja usko omiin kykyihin on varmasti kasvanut. Kun aloittaa jotain uutta, astuu sen kuuluisan comfort zonen ulkopuolelle, niin hyviä asioita tapahtuu. Siellä comfort zonen ulkopuolella usein huomaa, että tätäkin tuli liikaa mietittyä etukäteen ja omia kykyjä tuli aliarvioitua. Siksi sinne astuminen onkin tärkeää.
Kokemus tuo varmuutta, kuten sanotaan. Kantavana sanomana haluankin kannustaa kaikkia rohkeasti kokeilemaan ja tekemään juttuja, etenkin niitä jotka vaikuttavat ”ei ole mun juttu” –tyyppiseltä. Kokeilemalla se selviää ja yhtä kokemusta rikkaampana se oma juttu ja oma polku alkaa kirkkaammin paistaa. Tämän vuoden pohjalta on hyvä jatkaa eteenpäin kohti uusia tehtäviä ja uusia haasteita. Kiitoksia JAMKOn toimijoille hienosta vuodesta! Ei muuta kuin kohti uusia juttuja.
-Otto Martikainen