Mokaillen menestykseen?
Selailin sunnuntai-iltani kuluksi opiskelijoiden ja nuorten mielenterveyttä edistävien yhdistysten Nyytin ry:n ja Yeesi ry:n Mokasin-kampanjan tuotoksia. Mieleeni muistui nuorille naisille suunnattu aikakauslehti, jota yläasteikäisenä tilasin. Lehden yhtenä osiona oli palsta, jolle lehden lukijat saivat itse lähettää huvittavia kertomuksia omista kömmähdyksistään. Vietin useita hetkiä hykerrellen näille lukijoiden teksteille. Nykyään mokailuun on vaikea suhtautua yhtä kepeästi.
Suomen kielessä on useita sanontoja, jotka liittyvät epäonnistumisiin ja niistä oppimiseen. Meillä on ‘’virheistä oppii’’, ‘’moka on lahja’’ ja varmasti vielä monta muuta floppitilanteisiin sopivaa letkautusta. Tunnistan itsessäni vahvasti sen, kuinka epäonnistumisen hetkellä sorrun hyvin usein vain soimaamaan itseäni typerästä toiminnasta, vaikka tilannetta olisi hyvä kyetä tarkastelemaan myös muista näkökulmista. Aivan kuten sananlaskutkin neuvovat.
Olen onnekseni oppinut elämään menneisyyden mokieni kanssa. Olen sisäistänyt ajatuksen siitä, kuinka olen tehnyt kaikki elämäni valinnat aina sen hetkisen parhaan tietämykseni mukaan. Siispä tehtyjä virheitä ei kannata turhaan enää vatvoa, se on lohdullista. Sen sijaan tuoreempia – sekä tulevia – töppäilyjä haluaisin oppia tarkastelemaan yhtä armollisena itselleni.
‘’Virheistä oppii’’ ja ’’moka on lahja’’ ovat sananlaskuille tyypilliseen tapaan ärsyttävästi paikkansa pitäviä. On kovin hankala heikon tenttiarvosanan tai pieleen menneen leipomuksen edessä katsoa tapahtunutta siitä näkökulmasta, että tilanteessa voisi myös olla jotain hyvääkin. Todellisuudessa mokailu on kuitenkin kullanarvoista meille jokaiselle. Ilman epäonnistumisia emme voisi kehittää itseämme ja toimia seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa fiksummin. Omaan mokaan on helppo jäädä vellomaan, vaikka oikeasti järkevää olisi siinä tilanteessa pohtia, mikä meni pieleen, ja miten voisi seuraavalla kerralla toimia paremmin.
Tämän blogipostauksen alussa muistelin mokapalstaa, joiden tekstit huvittivat minua yläasteikäisenä. Toivoisin, että oppisimme kaikki ottamaan myös omista epäonnitumisistamme ilon irti ja mieltämään mokailun heikkouden sijaan voimavaraksi. Ehkä jopa vähän naurahtamaan möhläyksillemme.
Nykyään porkkanakakku on jo allekirjoittaneen bravuurileivonnainen.
Mari Pynssi
Hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava