Onko oma turvallisuutesi yliarvostettua?

”Pyöräilykypärä näyttää typerältä päässä ja kiristyshihna kuristaa kaulaa. Eikä se edes suojaa päätäni, muoviahan se vaan on. Kaveritkaan eivät käytä, miksi siis minä käyttäisin?”

Aloin pohtimaan erilaisia ihmisten turvallisuuteen liittyviä seikkoja, sekä ihmisten suhtautumista turvallisuuteen. Toivonkin teidän huomaavan pointtini sekä sarkastisen sävyni tekstin aikana. Lukekaa kirjoitukseni ajatuksen kanssa, ja miettikää miten näissä erilaisissa arjen tapahtumissa voisi pahimmillaan käydä. Muistakaa, että porkkanaankin voi tukehtua.

”Metsäpalovaroituksista huolimatta sytytän nuotioni metsään. En jaksanut lähteä kävelemään kauemmas alueelle, jossa nuotion teko olisi ollut sallittua. Olen sytyttänyt nuotion kymmeniä kertoja, olen varma että kykenen kontrolloimaan tulta missä vaan, en ole mikään amatööri. Ja lisäksi täällä on kauniimmat maisemat, tämähän on idyllinen nuotiontekopaikka!”

”Tuo autohan on viidenkymmenen metrin päässä minusta, kerkeän helposti tien yli tästä kohtaa. Tuolla olisi suojatiekin liikennevaloineen, mutta ei minulla ole aikaa odottaa valojen vaihtumista vihreiksi. Olen jo vartin verran myöhässä töistä.”

”Ei pihalla ole liukasta, pystyn helposti käyttämään kesäkenkiäni. Ulkona on sitä paitsi satanut lunta viime yönä, jos liukas tienpätkä tulisi vastaan, näkisin sen heti. Äläkä minusta murehdi, pihallahan on ihan jokainen tie hiekoitettu!”

”Älä neuvo jatkuvasti, näin minä olen aina tomaattini pilkkonut enkä ole ikinä saanut haavaa sormeeni. Ei tule tiskiä kun en käytä leikkuulautaa. Pidän aina tomaattia kämmenessäni viipaloinnin ajan, tämä on ehdottomasti nopein ja kivuttomin tapa.”

”Mitä sitten jos työhuoneessani sijaitsevasta jättimäisestä hyllystä puuttuu yksi jalka? En minä sitä ajatellut päälleni kaataa, en ole kömpelö.”

”En minä ole jääkiekkopelien aikana aikaisemminkaan alasuojaa käyttänyt. Luota minuun, pärjään kyllä, pelaanhan sentään ammattilaistasolla.”

”Äitini yritti pakottaa minua pukemaan pipon, kaulahuivin ja lapaset päälleni. En suostunut niitä laittamaan, pihalla on ainoastaan 20 astetta pakkasta. Hän pitää minua vieläkin alaikäisenä, äiti ei ikinä usko puheitani siitä, että olen kasvanut jo aikuiseksi, osaan kyllä pukea itse itseni.”

”Kykenen helposti uimaan tuolle saarelle yksin, eihän sinne ole kuin vajaa kaksi kilometriä.”

”Minulla on ajokokemusta monta tuhatta kilometriä, ainoastaan kerran olen ajanut kolarin. Muistan kameroiden sijainnit jo ulkoa tältä matkalta, voin ajaa reipasta ylinopeutta säästääkseni aikaa! Eikä täälläpäin liiku edes poliiseja. Turvavyön käyttökin ahdistaa, se tekee ajamisesta paljon haastavampaa, laitan sen kiinni sitten kun olemme keskustassa.”

”Ei tämä kattilassa oleva vesi vielä kiehu, kuplia pitäisi olla paljon enemmän. Tässä vaiheessa on vielä mahdollista kokeilla veden lämpötilaa sormella.”

”Oli ihan mahtavaa kiivetä kerrostalon katolle talon seinässä olevia tikapuita pitkin. Se sai adrenaliinin virtaamaan! Otimme monta selfietä katolla ollessamme, maisemat olivat huikeat! Nyt pitäisi vielä jaksaa kavuta samat tikapuut alaspäin.”

”Kannattaa lasketella Alppien merkkaamattomia rinteitä aina kun vaan mahdollista, ne ovat ihan samanlaisia rinteitä kuin muutkin. Se oli siistiä, mäet olivat tosi jyrkkiä! Suosittelen lämpimästi jopa aloittelijoille.”

”Sähköjohtoni jäi oven väliin ja murtui. Nopeastihan tuon teipillä korjaa.”

Kuten varmaan huomasit, mikään näistä keksityistä kommenteistani ei pitänyt paikkaansa. Älä pidä turvallisuusseikkoja yliarvostettuina, käytä maalaisjärkeä tilanteessa kuin tilanteessa. Huomioi oman turvallisuutesi lisäksi myös muiden henkilöiden turvallisuus, se on erittäin tärkeää jokaisessa tilanteessa. Ajattele lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Muutamat äsken mainituista tapahtumista ovat sattuneet omalle kohdalleni. Toivonkin, että tulevaisuudessa toimitte viisaammin kuin minä. En ole ollut mikään penaalin terävin kynä. Ottakaa virheistänne myös opiksi, niin minäkin olen tehnyt.

Rakkain terveisin,
Tuomas/JAMKOn liikuntavastaava